Kirjallinen haltiatarkummi (Hämeen Sanomien haastattelu)

Teksti & kuva: Marika Riikonen

Postaan tänne 14.9.2014 Hämeen Sanomissa julkaistun haastattelun.

Kirjallinen haltiatarkummi

Terhi Rannelan uusin romaani on saanut palautetta jo ennen kuin sitä on julkaistu.

Tampere

Tiivis vuorovaikutus. Sellaista kirjailija Terhi Rannela ei osannut odottaa, kun hän kymmenen vuotta sitten julkaisi esikoisteoksensa Puhdas valkoinen.

Runsas palaute oli yllätys, mutta Rannela ilahtui siitä, että nuoret lukijat halusivat keskustella kirjailijan kanssa suoraan.

Rannelan uusin nuortenromaani Läpi yön ilmestyy syyskuussa (25.9. kirjailijan huom.). Silti kirjailija on jo saanut siitä palautetta. Teos kertoo ”kympin tytöstä” Mariasta, jonka suurin haave on tulla kirjailijaksi. Unelma kirjaimellisesti pitää hänet hengissä.

– Palautteissa sanotaan: ’ihan kuin minä’.

Rannela on sijoittanut romaaninsa aikaan ennen kännyköitä. Häntä pelotti, onko se liian kaukana muinaisuudessa kiehtoakseen nykynuoria.

Ehkä nuorena olemisen ydin on sama vuosikymmenestä riippumatta?

Rannela tosin on törmännyt nuoren kirjoittamaan kirja-arvioon, jossa sanottiin vuonna 2005 julkaistusta kirjasta näin: Vaikka tämä on näin vanha, tässä on jotain kiinnostavaa.

Ensin sattuma, sitten kutsumus

Läpi yön on Rannelan kahdeksas nuortenromaani. Ura juuri nuortenkirjailijana alkoi osin sattumalta. Hän sai kustannussopimuksen lähetettyään käsikirjoituksen WSOY:n kirjoituskilpailuun.

– Käsikirjoitukseen oli syntynyt hahmo, joka sattui olemaan neljätoistavuotias.

Pian nimenomaan nuorille kirjoittamisesta tuli kutsumus. Silloinen työ toimittajana tyttöjenlehti Demissä osoittautui mainioksi näköalapaikaksi nimenomaan tyttöjen maailmaan.

Rannela on kirjoittanut muun muassa kiusaamisesta, seksuaalisesta identiteetistä, vamman kanssa elämisestä ja alkoholista. Itsetuhoisuudesta, radikalisoitumisesta. Kivuista, suruista, ilonaiheista.

– Kun ei itse enää ole teini, on helpompaa nähdä se kaikki. Esimerkiksi 16-vuotias on liian keskellä tapahtumia kirjoittaakseen niistä.

Edes yksi luotettava aikuinen

Rannela kiertää aktiivisesti kouluilla puhumassa kirjoista ja kirjoittamisesta.

– Kirjailijana pidän tärkeänä, että kohtaan nuoria, joille kirjoitan. Koulutapaamisten lisäksi saan paljon sähköpostia. Vastaan kaikille, ja joidenkin kanssa olen kirjoitellut pitkäänkin.

Valtaosa palautteesta tulee tytöiltä, jotka kertovat avoimesti omasta elämästään, mitkä asiat ovat heille merkityksellisiä ja miten he ovat tunnistaneet romaanihenkilöissä jotain itsestään.

– Osa heistä on nyt jo aikuisia. Olen seurannut heidän elämäänsä. Eräskin 13-vuotiaana minulle ensi kertaa kirjoittanut asuu nyt Sveitsissä ja on naimisissa.

Voinee sanoa, että Rannela on lukijoidensa lempeä haltiatarkummi.

– Sanotaan, että on hyvä, jos nuorella on edes yksi luotettava aikuinen. Minä voin olla se aikuinen.

Hän haaveilee, että voisi Läpi yön -kirjansa kera tehdä kiertueen Tyttöjen Taloissa ympäri Suomen.

Löytöretkellä, kompassi hukassa

Entä seuraavaksi?

Kahdeksan nuortenromaanin, novellikokoelman, kolmen yhteisnuortenromaanin ja parin opaskirjan jälkeen Rannela julkaisi viime vuonna Kambodzaan sijoittuvan historiallisen romaanin Punaisten kyynelten talo.

– Innostuin historiallisesta romaanista hirveästi. Nyt on tunne, että minun on uudistuttava kirjailijana. Jotta voisin ihastua nuortenromaaniin samalla tavalla uudelleen, minun on löydettävä siihen jokin aivan uusi ja raikas lähestymiskulma.

Hän sanoo olevansa löytöretkellä, kompassi hukassa.

Aika näyttää, mitä tapahtuu.

Nuortenkirjallisuus ei kuitenkaan pääse loittonemaan kauas, sillä Rannela on parhaillaan mukana Otavan nuortenromaanikilpailun raadissa.

– Toivon, että sieltä löytyy raikkaita, uudenlaisia oivalluksia, jotain vallankumouksellista, joka herättäisi myönteistä kateutta, hän nauraa. (HäSa)

Nuoret tekevät nuorten kirjallisuuslehden

Terhi Rannela on työskennellyt kirjailijantyönsä ohella Kirjailija-lehden toimitussihteerinä. Vuoden alusta hän on myös toiminut nuorten kirjallisuuslehden Lukufiiliksen päätoimittajana.

Päätoimittaja ja toimitussihteeri luotsaavat lehteä, mutta lehden ääni on nuorten. Lukufiiliksessä kirjallisuudesta kiinnostuneet nuoret kirjoittavat toisille nuorille kirjallisuusjuttuja ja -arvioita.

– Se on lehden punainen lanka. Olen itsekin ruvennut rekrytoimaan kirjoittajia, kun tapaan lukemista harrastavia nuoria. Lehti julkaisee vuosittain noin sata nuorten kirjoittamaa kritiikkiä. Se on kulttuuriteko, kun ajattelee kritiikin – varsinkin nuortenkirjakritiikin – nykytilaa, Rannela sanoo.

Lukufiilis, mikä Lukufiilis?

– Ei se ole lehti, jonka teini ostaa irtonumerona. Yksi tarkoitus on, että lehteä käytetään koulussa äidinkielen tunneilla. Aktiiviset äidinkielen opettajat kyllä tuntevat lehden, Rannela hymyilee.

Lehden avulla tunneilla voidaan tehdä myös omia kirjoitusharjoituksia.

Lukufiilistä julkaisee Lukukeskus, kuten myös lasten kirjallisuuslehti Vinskiä ja kirjallisuuskritiikkiin erikoistunutta Kiiltomatoa. Lehden levikki on noin 1 400 kappaletta.