Hymy on rauhanteko

Jätä kommentti
Luettua, Matkalla

Tämän kolumnin (Karjalainen 20.12.2015) myötä toivotan kaikille blogini lukijoille oikein rauhallista ja levollista jouluaikaa. 

Hymy on rauhanteko

Näin jouluaikaan tekee mieli kirjoittaa rauhasta.

”…ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehottamalla kaikkia tätä juhlaa asiankuuluvalla hartaudella viettämään”, lausutaan joka jouluaatto Suomen Turusta.

Sodasta on kirjoitettu tuhansia hyllymetrejä kirjoja, mutta rauhasta ei niinkään. On olemassa suosittu kirjallinen lajityyppi, sotakirjallisuus, mutta rauhakirjallisuus loistaa poissaolollaan. Rauhanlauluja sen sijaan riittää.

On kiinnostavaa, ettei rauhalle edes ole kunnollista määritelmää. Rauha on sodan vastakohta. Rauha tarkoittaa sodan poissaoloa, sovinnon tilaa.

Ihminen on valitettavasti luonteeltaan ja biologialtaan hyvin aggressiivinen, sen olemme valitettavasti joutuneet tänäkin vuonna huomaamaan. Mutta ihminen kykenee myös rauhaan. Se on lohduttava ajatus.

Hiukan yllättävää on, että maailmanhistorian pisin rauhan jakso ajoittuu militaristisena tunnetun Rooman imperiumin aikaan. Pax Romana, roomalainen rauha, kesti melkein 200 vuotta vuodesta 27 ennen ajanlaskun alkua vuoteen 180.

Kun me ajattelemme rauhaa, mitä meille tulee mieleen?

Tulee mieleen Nobelin rauhanpalkinto, joka tänä vuonna myönnettiin Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetille. Kvartetti on kansalaisjärjestöistä koostuva yhteenliittymä, joka on pyrkinyt edistämään Tunisian rauhanomaista demokratiakehitystä.

Ja alunperinhän Alfred Nobel oli mies, joka keksi dynamiitin!

Amsterdamiin on tekeillä maailmanrauhaa käsittelevä museo, mutta se ei ole vielä valmis. Symbolista sekin, maailmanrauhalle omistettu museo on työn alla. Museoon on kirjoitettu 120 kielellä 1600-luvulla eläneen John Donnen runo:

”Yksikään ihminen ei ole saari / täydellinen itsestään / jokainen on pala mannermaata / kokonaisuuden osa”.

Minulla on poikkeuksellisen voimakas rauhan kokemus tältä vuodelta, odottamattomassa paikassa.

Pariisin terrori-iskuja seuraavana päivänä olin Tukholmassa menossa Madonnan konserttiin. Mieli oli matala, vaikka olinkin odottanut keikkaa. Ei tehnyt mieli mennä stadionille tapahtumien jälkeen. Turvatarkastuksia oli tiukennettu.

Konsertin puolivälissä Madonna piti uransa koskettavimman puheen. Hän itki, yleisö itki. Madonna sanoi, että esiintyjänä oli erityisen vaikea nousta lavalle sinä iltana, hän oli harkinnut konsertin perumista. Oliko oikein laulaa ja tanssia, kun toisaalla muut surivat surmattuja omaisiaan? Mutta kun emme saa antaa periksi.

Madonna kehotti 40 000 ihmistä vaikenemaan hiljaiseen hetkeen kanssaan kunnioittaaksemme terrori-iskun uhreja. En ole koskaan elämäni aikana kokenut sellaista yhteisöllisyyttä ja hiljaisuutta kuin sinä iltana. Me kaikki olimme aivan vaiti. 40 500 ihmistä.

Täysin tuntemattomien ihmisten keskellä tuli voimakas tunne siitä, että hyvyyttä ja solidaarisuutta on. Lopulta suurin osa meistä haluaa toisillemme hyvää.

Vuonna 1979 Nobelin rauhanpalkinnon saanut Äiti Teresa on sanonut, että rauha alkaa hymystä. Se on maailman helpoin rauhanteko. Aloitetaanko siitä?

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s