Tee päivän hyvä työ – kirjoita kirje tuntemattomalle

Jätä kommentti
Kirjoittaminen, Yleinen

Tämä kolumni on julkaistu Karjalaisessa. 

Meitä on paikalla yhdeksän eri-ikäistä naista ja joukossa yksi lapsi. Teemme esittäytymiskierroksen – esittäydymme toisillemme pelkillä etunimillämme. Riisumme ammatilliset identiteettimme ja koulutuksemme. Olemme ihmisiä, tänä iltana se riittää.

Seuraavan kahden tunnin ajan me kirjoitamme kirjeitä ihmisille, joita emme tunne.

Kirjoitamme kannustavia sanoja, voimauttavia postikortteja, runoja ja mitä mieleemme juolahtaa yksinäisille vanhuksille, itsenäistymistä aloitteleville nuorille ja aikuisille, jotka olisivat ehkä vailla lähimmäisen hymyä. Kukapa meistä ei silloin tällöin olisi? Piirtääkin voi.

Osallistuin hiljattain Tampereen Setlementtiyhdistys Naapurin järjestämään Kirjoita tuntemattomalle -kirjepajaan. Toiminta on valtakunnallista – maailmanlaajuista – ja kuka tahansa voi osallistua siihen, vaikkapa kotonaan – kynä ja paperi riittää. Idean juuret ovat amerikkalaisessa More love letters -ilmiössä, mutta Suomeen ajatus on rantautunut vuosi sitten.

Kirjeiden kirjoittaminen ei vaadi erityistaitoja. Jokainen kirjoittaa itsensä näköisiä kirjeitä. Tarkoitus on kannustaa ja ilahduttaa vastaanottajaa, ei kirjoittaa omista traumaattisista kokemuksista. Kirjeisiin ei tule kirjoittajan yhteystietoja. Emme kurkistele pajassa toistemme kirjeitä tai lue niitä ääneen. Kirjoitamme yhdessä, mutta silti erikseen.

Olen tuonut mukanani kassillisen lempirunokirjojani – kun omat sanani loppuvat kesken, lainaan lauseen Eeva Kilveltä, toisen Arto Lapilta, kolmannen Edith Södergranilta.

Illan aikana kirjoitamme 45 kirjettä ja postikorttia.

Mutta oikeastaan tässä ei ole kysymys tehokkuudesta ja siitä, kuka saa eniten aikaan, päinvastoin. Kysymys on läsnäolosta ja toisen ihmisen kohtaamisesta.

Amerikkalaisen Hannah Brencherin äiti opetti tyttärensä rakastamaan kirjeitä. Kun tyttö muutti opiskelemaan, äiti ei ottanut yhteyttä tekstiviesteillä tai hätäisesti Facebookissa, vaan kirjoittamalla kirjeitä. Hannah oli harvoja koululaisia, joilla oli postilaatikossa jotakin odotettavaa.

Collegen jälkeen Hannah muutti New Yorkiin suurin odotuksin, mutta suurkaupunki näyttikin nurjat puolensa. Yksinäinen tyttö masentui. Koska hänen äitinsä kirjeet olivat piristäneet häntä jo vuosia, hän päätti laittaa hyvän kiertämään. Ehkä joku toinenkin saisi kirjeistä iloa?

Hannah ryhtyi kirjoittamaan kirjeitä ja jätti viestejä julkisille paikoille kenen tahansa löydettäväksi. Hän kirjoitti blogiinsa, että kirjoittaisi omin käsin kirjeen jokaiselle, joka kirjeen haluaisi. Hän alkoi saada viestejä ympäri maailmaa Japania ja Uutta-Seelantia myöten.

Syntyi maailmanlaajuinen The world needs more love letters -ilmiö. Maailma tarvitsee lisää rakastavia sanoja, toisista ihmisistä välittämistä.

Sympaattisen, innostavan Hannahin haastatteluja voi katsoa Youtubessa.

Kuka tahansa voi kirjoittaa kirjeitä.

Toivon, että tämä kolumni saa jonkun Karjalaisen ja blogini lukijoista tarttumaan kynään.

Lisätietoja:

Aika parantaa – kirje tuntemattomalle 

http://www.naapuri.fi/tyomuodot/kirje-tuntemattomalle/

http://www.moreloveletters.com/

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s