Palkintojen kevät

Jätä kommentti
Kirjailija yleisön edessä, Kirjailijan työ, Tapahtumia

Kulunut kevät oli onnellista aikaa, sillä sain olla kukittamassa harvinaisen montaa lahjakasta kirjoittajaa. Kirjoituskilpailun raadissa istuminen on kovaa mutta palkitsevaa työtä: saa nähdä jotakin, joka on lupaavasti nupullaan… 

Artikkelikuvassa hymyilee Otavan nuortenromaanikilpailun voittaja Nadja Sumanen. Hänen esikoisromaaninsa Rambo ilmestyy ensi syksynä.

Kirjoitin Aamulehden toimittajalle ajatuksiani Otavan kilpailusta:
”Otava seuloi 189 käsikirjoituksesta kuusihenkisen tuomariston luettavaksi 20 romaania. Meidän tehtävänämme oli valita viisi suosikkiamme, joiden pohjalta kärjestä alettiin keskustella. Lopulta top 5 oli hyvin yksimielinen, kuten myös kolme parasta.
Mitä teemoja nousi esiin lukiessa?
Tyttöjen välinen rakkaus, seksuaali-identiteetin etsiminen, matkustaminen Euroopassa, vanhemmuuden ongelmat, ystävyyden merkitys ja teini-iän sijaan pikemminkin nuori aikuisuus.
Romaanien rakenteet olivat yllättävän konventionaalisia. Kokeilevia tekstejä tai vallankumouksellista muodon uudistamista ei juuri nähty. Tekstien pohjavire oli suomalaisen synkkä – kertooko se tästä ajasta? Humoristisia tekstejä ei ollut kovin montaa.
Voittajateksti sekä kunniamainitut erottuivat klassisista syistä: taitavasti, huolellisesti luotu tarina vei raadilta jalat alta. Emme etsineet uusia trendejä, etsimme vaikuttavaa kirjallisuutta.
Meillä ei ollut aavistustakaan kirjoittajien henkilöllisyydestä, pelkästään tekstit puhuivat puolestaan – niin kuin aina pitäisikin. Nimimerkkikuoret avattiin vasta, kun top 3 oli päätetty. Muiden kirjoittajien kuoria ei koskaan avattu.
Nadja Sumasen Ramboa lukiessa olimme tarinankerronnan ytimessä: mikä on lopulta kaikkein tärkeintä? Niin elävästi luotu romaanihahmo, että siitä tulee lukijalle totta.
***

Hypätään Otavan kisasta Pirkanmaan kirjoituskilpailuun:

Vasemmalla ylhäällä lyriikkasarjan voittaja Juho Hakkarainen, komea kakkonen Janne Lyytinen ja murrerunollaan raatia riemastuttanut kunniamainittu Tapani Mäkinen. Alarivissä vasemmalla runoillaan kunniamaininnan saanut Katri Ikonen, proosasarjan kolmonen Marika Riikonen, Niina Virtanen niin ikään proosasarjasta ja viime vuoden proosan ykkönen, tämän vuoden kakkonen Raimo Valkonen. Lahjakkuuksia kaikki! Kuva: Hannu Peltonen

Katkelma Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkintojenjakotilaisuudessa pitämästäni puheesta:

”Viime vuonna tässä samassa tilaisuudessa olin niin onnellinen palkittujen puolesta, että tuntui kuin olisin itse saanut palkinnon. Lahjakkaista kirjoittajista heijastuneella energialla kirjoitin aika monta uutta liuskaa. Alkoi niin sanotusti kirjoituttaa.

Olen tänä vuonna toiminut kahden suuren kirjoituskilpailun raadissa: Otavan nuortenromaanikilpailun ja tämän.

Olen oppinut, että jokaiselle kirjoittajalle tekisi hyvää astua tuomarin saappaisiin. Se lisää suhteellisuudentajua ja ymmärrystä. Päätösten tekeminen ei ole helppoa eikä yksiselitteistä. Jokainen raatilainen tuo mukanaan persoonansa, lukeneisuutensa, kirjalliset mieltymyksensä ja oman tahtonsa.

Päätökset syntyvät keskustelemalla, perusteluja kuuntelemalla, kompromisseja tekemällä, äänestämälläkin. Päätökset ovat oikeudenmukaisia, niin olen kokenut. Jokainen tänään palkittava on ansainnut tunnustuksensa.

Raadin luku-urakka on suuri, ja siihen pitää varata paljon aikaa ja teetä. Parhaimmat tekstit saavat unohtamaan, että lukeminen on tuomarin työtä. Parhaimmillaan työ on hyvän kaunokirjallisuuden, ei kirjoituskilpailutekstien lukemista.”

Pirkanmaan kirjoituskilpailun raati 2015: Kari Aronpuro (vas.), Timo Malmi, Yours Truly ja Kirsti Kuronen. Kuva: Hannu Peltonen

Aivan näin yksimielisiä emme keskusteluissamme olleet! Kuva: Hannu Peltonen

Aivan näin yksimielisiä emme keskusteluissamme olleet! Tämän kuvan julkaisen Hannun erityispyynnöstä. 🙂 
Kuva: Hannu Peltonen

Ja hypätään Pirkanmaan kirjoituskilpailusta vielä Yritys Hyvä -kilpailuun. Minä en toiminut raadissa, mutta kiersin tammikuussa ympäri Suomea vetämässä sanataidepajoja ja kannustamassa ysiluokkalaisia osallistumaan kilpailuun.

Yritys1

Oli todella hienoa saada olla mukana palkintojenjakotilaisuudessa Helsingissä. Voi sitä onnea ja iloa, mikä nuorista kirjoittajista tarttui! ❤

Palkitut 2015 löytyvät täältä. 

Tässä kukitetaan siilinjärveläisen Ahmon koulun kasiluokkalaisten luovan kirjoittamisen ryhmää. Lasten hyväksi Oy, Ahmon koulun 8. luokan luovan kirjoittamisen ryhmä, Amanda Ahonen, Iida Heiskanen, Anni Juntunen, Milja Keski-Karhu, Lotta Korhonen, Rasmine Pekkarinen, Taika Rönkkö, Siiri Salonen, Jenna-Julia Väänänen & apuohjaaja Eeva Tiihonen

Tässä kukitetaan siilinjärveläisen Ahmon koulun kasiluokkalaisten luovan kirjoittamisen ryhmää: Lasten hyväksi Oy, Ahmon koulun 8. luokan luovan kirjoittamisen ryhmä, Amanda Ahonen, Iida Heiskanen, Anni Juntunen, Milja Keski-Karhu, Lotta Korhonen, Rasmine Pekkarinen, Taika Rönkkö, Siiri Salonen, Jenna-Julia Väänänen & apuohjaaja Eeva Tiihonen ja opettaja Sanna Paltemaa. 

Tässä vielä katkelma tilaisuudessa pitämästäni puheesta:

”Mutta mitä tekemistä Yritys Hyvä -kilpailulla ja Läpi yön -romaanillani on?

Kirjassani on kohta, jossa päähenkilö, yhdeksäsluokkalainen Maria, osallistuu Yritys Hyvä -kirjoituskilpailuun. Muisto on omakohtainen, sillä minäkin osallistuin kilpailuun ällistyttävät 19 vuotta sitten.

Seuraa sitaatti:

’Sain luokan parhaasta äidinkielenaineesta palkinnoksi t-paidan, jossa lukee Yrityshyvä 1996”. Petyin, kun opettaja luki aineeni ääneen, eikä luokka selvästikään pitänyt siitä, vaikka se yleensä kuuntelee tekstejäni mielellään. Toivon silti, että kirjoitus menestyy valtakunnallisessa kilpailussa. Se olisi jotain elämää suurempaa: se olisi tunnustus!’

En muista enää, mistä aineeni kertoi, mutta sen muistan, että olin kirjoittanut sen pohjoiskarjalan miesie-murteella – olenhan mie kotoisin Outokummusta – ja että teksti oli ainakin omasta mielestäni hauska (valitettavasti luokkani taisi olla eri mieltä). Yritimme Opinkirjon Annikan kanssa etsiä tekstiä arkistoista, mutta emme löytäneet sitä. Olen helpottunut!

Mitä eroa on romaanini Marialla ja minulla ja TEILLÄ tänään palkittavilla nuorilla?

15-vuotias Maria (saati Terhi) ei koskaan saanut kutsua Helsinkiin hienoon palkintojuhlaan. Mutta silti, vuosia myöhemmin, hän seisoo täällä teidän edessänne onnittelemassa ja rohkaisemassa – oman unelmansa toteuttaneena ammattikirjailijana.”

Advertisements

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s