Lämmin kiitokseni, Seita

1 kommentti
Yleinen

Tänään WSOY järjestää In memoriam -tilaisuuden Seita Vuorelan kunniaksi. Tuntuu, että jotakin alallamme on muuttunut peruuttamattomasti. Olemme puhuneet kollegoiden kanssa siitä, että elimme illuusiossa, että tekisimme tätä työtä yhdessä vanhuuteen asti. 

Olen – niin kuin moni meistä – viime aikoina palannut valokuviin ja kirjoituksiin. Lukenut uudelleen Seitan kirjoja ja haastatteluja.

Olen palannut lasten- ja nuortenkirjailijoiden yhteiseen Edinburghin matkaan, kirjallisuusfestivaaliviikkoon, jolloin ryhmä lasten- ja nuortenkirjailijoita hioutui poikkeuksellisen tiiviiksi joukoksi. Tämän kirjoituksen kuvat ovat sillä matkalla otettuja.

Olen katsellut kuvia, joissa Seita jonottaa Neil Gaimanin nimikirjoitusta, olen katsellut kuvia hänen valmistautumisestaan omaan esiintymiseensä, olen katsellut kuvia, joissa nauramme makeasti ääneen kahvilassa, jossa J.K. Rowling kirjoitti ensimmäiset Potterinsa, olen katsellut kuvia meistä hengailemassa festivaalialueen bäkkärillä, eksoottisessa jurtassa, jossa vietimme paljon aikaamme. Seita nojaa pöytään ja haaveilee, rinnassaan niin tutuksi tullut Virginia Woolf -koru.

The Elephant House -kahvilassa J.K.Rowling kirjoitti ensimmäiset Harry Potter -kirjansa. Me suomalaiskirjailijat istuimme iltaa ja haaveilimme. Seita tavoitti kansainvälisen yleisön.

The Elephant House -kahvilassa J.K.Rowling kirjoitti ensimmäiset Harry Potter -kirjansa. Me suomalaiskirjailijat istuimme iltaa ja unelmoimme. Seita ehti tavoittaa laajan kansainvälisen yleisön ja myös tavata lukijoitaan ulkomailla. 

Olen muistellut yhteistä, kahden vuoden takaista kouluvierailuamme Hämeenlinnassa. Seita oli lumoava puhuja. Kun hän puhui, nuoret kuuntelivat. Hän puhui unelmien toteuttamisesta, ihmisoikeuksista, Karikon kirjoittamisesta, New Yorkin metrotunneleista.

Haastattelin Seitaa (kun hän julkaisi vielä Parkkolan nimellä) Kirjoita nuorille -kirjaani (2010). Kaikki, mitä hän silloin sanoi, on edelleen viisasta ja pätevää, mukana kannettavaa, tärkeää:

Tuntuu kuin nykyään pelättäisiin pysähtyä rönsyilemään jännitteen häviämisen ja lukijoiden menettämisen pelossa. Kirjojen ihanuus on kuitenkin paljolti myös niissä tarkoissa yksityiskohdissa, jotka eivät suoraan liity juoneen, vaan ovat sitä maailmaa, jotain minkä me tunnistamme ja joihin samaistumme.

edin2

Seita kirjoitti niin kuin opetti. Hänen omista teoksistaan välittyy ajattomuuden ja kiireettömyyden tuntu. Hän antoi kirjoittamiselleen aikaa ja malttoi viimeistellä:

Parhaat nuortenkirjat ovat hyviä kirjoja ilman etuliitteitä, vaikka nuoret olisivatkin selkeästi kirjan kohderyhmä. Ne on kirjoitettu ja kustannustoimitettu huolella ilman kiireen ja nuoruuteen liitettyjen kiintiökuvioiden painoa. Kirjailija on malttanut keskittyä teokseensa. Toivoisin kiireettömyyttä kirjojen tekemiseen ja toimittamiseen – kiireettömyyden tuntua kirjoihin. 

Seuraavan toiveen hän jättää meille ikään kuin perinnöksi, rohkaisuksi – niin koen. Kirjailijana(kin) Seita oli seikkailija, rajojen rikkoja, vallankumouksellinen. Samaa hän odottaa myös meiltä, joiden tehtävä on edelleen kesken:

Toivoisin kentälle lisää kokeiluja, uskallusta ja riemua. 

Advertisements

One thought on “Lämmin kiitokseni, Seita”

  1. milateras sanoo:

    Hieno teksti, Terhi! Yritän painaa nämä Seitan viisaat sanat sydämeeni.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s