Poikkeuksellisen hankalaa!

Jätä kommentti
Historiallinen romaani II, Kirjailijan työ, Kirjoittaminen, Kolumnit, Lukufiilis

Kuva: Kun sijaistoiminnot kiinnostavat kirjoittamista enemmän… 

Kirjoittamiseni on notkahtanut jonkinlaiseen kriisiin. Tuijotan tyhjää näyttöä ja sydämeni hakkaa pelottavan lujaa.

Tämä on kirjoitusharjoitus. Ajastin kellosta 25 minuuttia.

Lehtijutut syntyvät kuitenkin yllättävällä ilolla. Kirjoitin hiljattain Lukufiilikseen pääkirjoituksen, Kirjoittajakoulu-palstan ja pohdiskelin vitsien nykytilaa. Ei tietoakaan tyhjän paperin kammosta. Lehti menee huomenna painoon.

Ja opiskelu – henkireikäni! Kirjoitan parhaillaan kahta esseetä ja ajattelen, että muu elämä häiritsee keskittymistä olennaiseen: uuden oppimiseen.

Sanomalehdestä pyysin kuukauden kolumnitaukoa, sillä kirjoitettuani kolme kolumniluonnosta ja todettuani kaikki roskaksi, ajattelin paussin olevan paikallaan. Tällä viikolla uusi yritys.

*

Mutta Se Tärkein & Rakkain, Romaani, joka on ollut tekeillä, no, aika kauan…

Joudun palauttamaan mieleeni sen, mitä aina itse opetan:

Mikään kirjoittaminen ei mene hukkaan. Koskaan. Kaikesta oppii.

Järjellähän tämän tietää, mutta entä tunteella.

Entä jos olenkin haaskannut useamman vuoden?

Ilmeisesti tätä on liikkeellä. Viime viikolla eräs kollega sanoi sen, mitä olen itsekin ajatellut:

Olenko olemassa, jos en kirjoita? Olenko olemassa, jos en julkaise? Tekeekö julkaisutauko hallaa (apurahalautakuntien mahdollinen tulkinta: sehän laiskottelee!) vai hyvää (lukija huokaisee helpotuksesta: nyt se tekee pieteetillä, eikä suolla ihanmitävaan). Entä jos en saakaan romaanisolmuani auki, mitä sitten tapahtuu? Onko minulla muita identiteettejä kuin kirjailijuus?

*

Sitten joudun muistuttamaan itselleni: haloo, nainen! Tämä ei ole vakavaa, tämä on leikkiä, fiktiota. Vietät päiväsi – kirjaimellisesti – mielikuvitusmaailmassa. Nyt mittakaavaa kriiseihin.

Kirjaesitelmäpyyntö tuleekin hyvään saumaan. Eräs oppilas tekee esitelmää esikoisromaanistani. Siis siitä vuonna 2004 ilmestyneestä. 11 vuotta sitten, muistutan itselleni.

Kirjat elävät. Ne ihan totta elävät.

Vaikka tahti hidastuu.

Advertisements

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s