Paljon onnea, 130-vuotias Outokummun kirjasto!

Jätä kommentti
Yleinen

Tämä kolumni on julkaistu Karjalaisessa 6.11.2014. Kuvat yours truly. 

Lapsena ja nuorena kirjasto oli minulle niin itsestään selvä osa elämää, etten osannut arvostaa sitä. En oivaltanut, mikä etuoikeus kirjasto on.

Enkä aavistanut, että juuri piskuisen Outokummun kirjaston ansiosta minusta kasvaisi ammattikirjailija. Uskoisin, että juuri näin Leena Lehtolainen ja Matti Rönkäkin sanovat vieraillessaan kotipaikkakunnallaan marraskuussa.

Ala-asteella olin toiveikkaasti teettänyt itselleni käyntikortin, jossa luki ”lentopallisti Terhi Rannela”. Myöhemmin tulin kuitenkin huomaamaan, että minulla oli napakampi päälause kuin iskulyönti.

Urheilijaksi kasvaa treenaamalla paljon, kirjailijaksi puolestaan lukemalla ja kirjoittamalla, ja yksinkertaisesti elämällä. Outokummussa kirjat olivat lähellä. Ala-asteeni sijaitsi kirjaston vieressä. Kirjoista tuli hyviä ystäviä hyvin varhain, ja lämmin suhteemme tulee kestämään halki elämän.

Leena Lehtolainen ja Matti Rönkä vierailivat kotipaikkakunnallaan marraskuussa ja vetivät kirjaston täyteen väkeä.

Leena Lehtolainen ja Matti Rönkä vierailivat kotipaikkakunnallaan marraskuussa ja vetivät kirjaston täyteen väkeä. Minä olin samalla kellonlyömällä lopettelemassa intensiivistä koulukiertuetta Kuopiossa. 

Kun suljen silmäni, pystyn helposti kuvittelemaan itseni pikkutyttönä Outokummun kirjastoon. Miten tärkeää oli käydä äidin kanssa kirjastossa, lainata paljon kirjoja. Tänä syksynä olen puhunut koulujen vanhempainilloissa nuorten lukemisen tärkeydestä ja muistuttanut aikuisia yhteisistä kirjastokäynneistä. Kun vanhempi suhtautuu luontevasti ja positiivisesti kirjastoon, on todennäköistä, että jälkikasvu eksyy sinne myöhemmin oma-aloitteisesti.

Ja kannattaa muistaa, että jos vanhempi sanoo, että lukeminen on tärkeää, mutta itse katsoo lähinnä televisiota, viesti on väärä.

Muistan kirjaston lukumontun. Syvennyksen, jonne laskeuduttiin muutama porras sarjakuvahyllyjen vierestä. Muistan, mistä hyllynpaikasta Mikko Mallikkaat löytyivät. Ja Pupu Tupunat tietysti. Sarjakuvahyllystä mukaan lähti Lucky Lukeja, Tinttejä, Karvisia ja Asterixeja.

Musiikkiosastolla käytiin kuuntelemassa vinyylejä. Muistan istuneeni keltaisella penkillä ja kuunnelleeni hartaasti prinsessa Stéphanien pop-levyä.

Pieneltä paikkakunnalta on ponnistanut harvinaisen monta kirjailijaa.

Pieneltä paikkakunnalta on ponnistanut harvinaisen monta kirjailijaa.

Ala-asteella aukesi mullistava lukutaidon maailma ja löysin itseni lukemaan opettelevien hyllyltä. Luultavasti ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut kannesta kanteen on Tammen Vihreä varis -sarjassa ilmestynyt Samppa Ketolan Keltaisen vyön arvoitus. Muistan sen valtavan riemun tunteen, kun sain luettua ensimmäisen kirjan alusta loppuun.

Muutama vuosi sitten löysin kirjan divarista ja se on kulkenut mukanani alakouluvierailuilla. Olen muutenkin alkanut hankkia lapsuuden ja nuoruuden tärkeitä kirjoja, koska juuri ne muodostavat identiteettini kivijalan ja vastaavat kysymykseen, miten minusta tuli minä.

Kaiken muun tiedon ohella kirjastot voivat tarjota vastauksia jopa näin eksistentiaalisiin kysymyksiin.

Paljon onnea 130 vuotta täyttävä Outokummun kirjasto! Ajattelen Sinua yhä vain suurella lämmöllä ja rakkaudella.

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s