”Läpi yön” miltei valmis

4 kommenttia
Historiallinen romaani II, Kirjailijan työ, Kirjoittaminen, Läpi yön

Kävin eilen Läpi yön -romaanini oikovedosten viimeiset sivut läpi ja vein kirjekuoren postiin. Terävöitin ja kirkastin vielä, deletoin jonkin verran turhia lauseita. 

Juhlistin etappia tyynesti syömällä Minetissä mangosorbettia. Kirjan pitäisi ilmestyä viimeistään Turun kirjamessuille.

Läpi yön on päiväkirjaromaani, jossa seurataan nuoren naisen elämää 15-vuotiaasta 20-vuotiaaksi. Tarinan punaisena lankana on mahdottomalta tuntuva unelma kirjailijuudesta, kirjoittajaksi kasvaminen nuoruuden vaikeuksien ja voimakkaan tunnemyllerryksen keskellä. ”Minä kirjoitan itseni onnelliseksi”, päähenkilö Maria sanoo. ”Minä kirjoitan itseni ehjäksi.”

Kirjaa kirjoittaessani olen oppinut enemmän henkilökuvauksesta kuin minkään aiemmin tarinani kohdalla. Olen syvällisesti oivaltanut, miten moninainen ihminen on, miten päinvastaisia ominaisuuksia saatamme kantaa vähän päivästäkin riippuen. Erään John Irvingin romaanin nimi on: Minä olen monta. Meissä on niin paljon sävyjä, vivahteita, iästä riippumatta, me olemme monta. 

Tällä viikolla sain kustannustoimittajan palautteen seuraavan historiallisen romaanini 125 ensimmäisestä sivusta. Nyt mietin, kuinka onnistuisin siirtämään henkilökuvaoivallukseni myös tuohon, hyvin juonivetoiseen tarinaan. Romaanissa on voimakkaita henkilöitä, mutta osa heistä kärsii vielä yksiulotteisuudesta, tuoksuu ihmisen sijaan romaanihenkilöltä. 

Uskon (ja toivon), että ongelma ratkeaa nyt, kun pystyn taas omistautumaan pelkästään heille. Olen myös huolissani ja kauhuissani, mutta kauhun tasapaino on olennainen osa kirjoittamista. 

lapiyön2

 

 

Mainokset

4 thoughts on “”Läpi yön” miltei valmis”

  1. Taru Väyrynen sanoo:

    Olet uskaltanut tarttua aiheeseen, johon minä en vieläkään ole pystynyt koskemaan. Minulla on tallella osa päiväkirjoista, joita kirjoitin silloin, kun kouluiässä yritin kirjoittamalla saada otetta itsestäni ja elämästä. Muistan yhä (turhan hyvin) mitä se oli, enkä luultavasti koskaan saa rohkeutta pukea sitä kirjallisuudeksi. No, kaikkien ei tarvitsekaan. Joku aina kirjoittaa sen mikä toiselta jää kirjoittamatta.

  2. milateras sanoo:

    Tätä kirjaa odotan innolla! Onnea sen valmistumisesta!

  3. Kiitos kommenteistanne! Romaanin lähtökohtana ovat tosiaan olleet omat päiväkirjani, mutta ne ovat kulkeneet melkoisen seulan läpi. En oikein itsekään enää erota, mikä on faktaa ja mikä fiktiota, eikä sillä ole merkitystäkään, koska prosessin aikana syntyi romaanihenkilö nimeltä Maria Järvi. Syntyi myös pieni ja pippurinen tyttö nimeltä neiti Kunnianhimo, joka vaatii Marialta aina vain lisää ja lisää.

    Taru Väyrynen on muuten yksi niistä kirjailijoista, joista Maria Järvi inspiroitui. Romaanissa taitaa olla lause: Taru Väyrynen, kuljen jalanjälkiäsi. Kissan kuolema oli teos, josta 90-luvun teinit eivät vuosiin toipuneet…

    Toivon, että Läpi yön on kirja, josta nuoret saavat lohtua. Taide voi olla pelastava voima. Kirjoittaminen voi olla käsi, joka riuhtaisee pois rotkon reunalta ennen kuin on liian myöhäistä.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s