Haamu hirtti hanhen ja muita kummitusjuttuja

4 kommenttia
Kolumnit

Tämä kolumni on julkaistu Kalevassa. 

Muistan elävästi ne alakouluvuodet, kun kauhu alkoi kiehtoa. Olisinkohan ollut 11- tai 12-vuotias? Muistan kesäloman, jolloin televisiosta tuli joka keskiviikkoilta kauhuelokuva. Siitä saakka olen ajatellut, että kesä ja kauhu kuuluvat erottamattomasti yhteen.

Kesä on yhtä kuin teltassa (omalla takapihalla) kuiskaamalla kerrotut kummitusjutut, mustavalkoiset Christopher Leen Dracula-elokuvat, taivaalle nousevat, pahaenteiset ukkospilvet, Norman Bates kotitalonsa portailla.

Muistan, kun Stephen Kingin kirjoista tuli kova juttu luokassamme. Carrie-romaanissa teini-ikäinen, kiusattu tyttö huomaa saaneensa yliluonnollisia kykyjä, joita voi käyttää koulukiusaajia vastaan. Painajainen, Hohto ja Piina kulkivat luokassamme kädestä toiseen. Kaikkein pelottavin kirja oli kuitenkin kirotusta lemmikkieläinten hautausmaasta kertova Uinu uinu lemmikkini – luultavasti tarina tuli kaikkein lähimmäs omaa elämää.

Samoihin aikoihin saimme äidinkielentunnilla tehtäväksemme kirjoittaa tarinan, jossa jokainen sana alkaa samalla kirjaimella. Kirjaimekseni valikoitui H. Syntyi juttu, jonka muistan vielä 25 vuotta myöhemmin:

”Haamu hirtti hanhen. Hanhi huusi hirveästi. Haamu hirttäytyi. Hanhi huokaisi helpotuksesta.”

Joo joo, jutun logiikka ontuu (hanhi osoittautuikin poikkeuksellisen sitkeäksi), mutta siitä viis, tarina toimii edelleen alakouluilla.

Kun minua hiljattain pyydettiin opettamaan kummitusjuttujen kirjoittamista 8-12-vuotiaille, en epäröinyt hetkeäkään. Riensin ostamaan tarpeellista tavaraa: luurankoja, muovisia hämähäkkejä, lepakoita, silmämunia, pelottavia naamareita, hiiriä…

Olin juuri valmistelemassa sanataidepajaa, kun 10- ja 12-vuotiaat kummipoikani tulivat kylään. Olin kasannut keittiön pöydälle pinon inspiroivia kirjoja, joilla houkuttelisin lapsukaiset kirjoittamaan. Yksi kirjoista oli Vihreä koura ja muita kummitusjuttuja – lapsuuteni suosikki (mutta jonka pelkäsin olevan vanhentunut).

Nuorempi pojista tarttui kouraan ja alkoi lukea.

Sivut kääntyivät, pinaattiletut jäähtyivät lautaselle.

Velipoika istahti viereen ja sivuja käänneltiin yhdessä.

Harva asia on niin kaunis kuin lukemiseen täysin uppoutunut lapsi.

Pojat lukivat Vihreän kouran siltä istumalta kannesta kanteen, yhdessä mehustelimme hirvittävimpiä juttuja, jonka jälkeen leikimme hämähäkeillä, luurangoilla ja naamareilla.

Hyytävää kesää! (enkä nyt tarkoita pakkasta)

Mainokset

4 thoughts on “Haamu hirtti hanhen ja muita kummitusjuttuja”

  1. Mikä ihana blogi! Oi, kiitos kiitos. Erääseen ihmeelliseen pakettiin, joka saapui kotiini palaan tuonnempana. Sanon siitä nyt vain: itku pääsi.

    • Toivottavasti et kullannuppu pahoita mieltäsi, että olen saanut suuren visuaalisen inspiraation Sinun blogistasi. Ihanaa, että posti tuli turvallisesti perille. Hyvää kesää! Nautiskelen blogistasi säännöllisesti. Se on kaikkein kaunein kirjailijablogi. ❤ Ihana olet muutenkin! Halauksin, T.

  2. Oi voi, pahoittaisinko mieleni inspiraation lähteenä olemisesta! Se on silkkaa iloa. Olen lukumatkalla Punaisten kyynelten talossa ja niin on mieli täynnä kirjaasi, että kaikki tuntuu liittyvän nyt siihen. Olkoon kesäsi kirkas ja keveä, syvä ja väkevä. Iloitsen olemassaolostasi ja lähetän kasakaupalla rakkautta. eps

  3. Eppu! ❤ Jään sanattomaksi, sinä Ihana Nainen. Lähetän takaisin lujan halauksen ja haaveilen jo berliiniläisten kerrostalojen tarinoista… Nauttikaamme suvesta!

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s