Ei vain Särkänniemi

Jätä kommentti
Kolumnit

Tämä kolumni on julkaistu Karjalaisessa 15.6.2014.

Kuvat: Terhi Rannela

Olen vasta viime vuosina herännyt siihen, miten kiehtova ja monikerroksinen historia kotikaupungillani Tampereella on.

Rakennukset eivät vain seiso aloillaan, ne hengittävät, kuiskivat tarinoita vuosikymmenten takaa.

Ja millaisia tarinoita.

Kirjailija Timo Malmi julkaisi kesäkuun alussa vuoden 1918 punakaartilaistytöistä kertovan runokokoelman Tuulensuu, minä rakastan sinua. Kansalaissodassa aseisiin tarttuneet teinitytöt ja heidän julmat kohtalonsa ovat viime vuosina kiinnostaneet tamperelaisia kirjailijoita, sillä muun muassa Anneli Kanto on kirjoittanut aiheesta vavahduttavan romaanin Veriruusut (mielestäni 2000-luvun paras kotimainen romaani) ja Rosa Meriläinen teoksen Nainen punainen.

Timo Malmi keksi poikkeuksellisen puhuttelevan tavan julkaista runokokoelmansa.

Timo Malmi.

Timo Malmi.

Hän valjasti parikymmentä Suomen teatteriopiston nuorta näyttelijää eläytymään huhtikuun 1918 tapahtumiin. Naiset, Tampereen puolustajat 1918 -esitys kertoo Tampereen Raatihuonetta puolustaneista tytöistä. Raatihuone antautui viimeisenä.

Tampereen taistelu käytiin maalis-huhtikuussa 1918, kun valkoiset valloittivat punaisen Tampereen. Taistelussa kuoli noin 2000 punaista, joista puolet teloitettiin vankeina. Valkoisia kuoli noin 700.

Tampere on täynnä taistelun jälkiä, kun vain kiikaroi historian kerrosten läpi.

Teatteriopiston näyttelijät ovat jotakuinkin samanikäisiä kuin punakaartilaistytöt tuolloin. Kun tytöt seisovat aseissaan ja univormuissaan Raatihuoneen portailla, julistavat aatettaan ja vallankumouksellista intoa, oivaltaa heidän nuoruutensa.

He ovat 14-vuotiaita, 17-vuotiaita, kaksikymppisiä.

Heidän elämänsä on vasta nupulla.

Heidän unelmansa on edellä aikaansa. He unelmoivat tasa-arvosta, tasavertaisuudesta.

Kun valkoiset lähestyvät aseineen rakennus rakennukselta, kukaan heistä ei selviä.

Heidät ammutaan joko paikan päällä tai heidät teloitetaan myöhemmin leireillä. Heitä ammutaan niskaan, rintaan. He nääntyvät nälkään vankilassa.

Tampereen Keskustorilla on tungosta. Enpä muista, milloin viimeksi olisin nähnyt moista yleisöryntäystä runokokoelman julkistustilaisuudessa.

Suurin osa ihmisistä on vanhaa polvea, mutta historiatietoisuuden herääminen vie aikaa. Kun ikää tulee riittävästi, nuoret ovat valmiita tekemään löytöretken oman sukunsa historiaan. Niin uskon ja toivon.

Kun punakaartilaistyttöjen kuolema näyttää vääjäämättömältä, yleisön joukossa pyyhitään kyyneleitä, niin miesten kuin naistenkin. Minulla on pala kurkussa.

Hetken ajan tuntuu taianomaisesti siltä, että punakaartilaistytöt todella heräävät eloon ja katsovat meitä vuoden 2014 tamperelaisia silmästä silmään. ”Me puolustimme kaupunkia”, he muistuttavat meitä. Maahan tallatut, huoriksi haukutut, päälle syljetyt tytöt saavat kunnianpalautuksen. Timo Malmi puhuu heistä sankarivainajina.

Joten: jos suunnittelet kesälomamatkaa Tampereelle…

Muista, että kaupungissa on muutakin kuin Särkänniemi.

Lue Tuulensuu, minä rakastan sinua, lue Veriruusut.

Se sattuu, mutta meidän jälkipolvien kuuluu tietää.

Advertisements

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s