Hassan Blasim: ”Novelli on laskuvarjohyppy” (Kirjailija 3/2013)

Jätä kommentti
Luettua

Julkaisen Kirjailija-lehteen 3/2013 kirjoittamani haastattelun Hassan Blasimista.

Teksti: Terhi Rannela Käännös: Sampsa Peltonen Kuva: Katja Bohm

 ”Novelli on laskuvarjohyppy”

Jos luet tänä vuonna vain yhden novellikokoelman, lue Hassan Blasimin Vapaudenaukion mielipuoli.

Tämä tarina tapahtui pimeässä. Jos osakseni koituisi kirjoittaa se uudestaan, kuvaisinkin vain kauhunparahduksia ja muita verilöylyä säestäneitä eriskummallisia ääniä. Tarina kelpaisi suurelta osin sellaisenaan kokeelliseen radiokuunnelmaan.

Kolmekymmentäviisi irakilaista nuorukaista sopii turkkilaisen salakuljettajan kanssa, että tämä vie heidät suljetussa hedelmäsäilykerekassa Istanbulista Berliiniin. Jokainen maksaa 4000 dollaria viikon matkasta, menolipusta valoisampaan tulevaisuuteen.

Rekka ajaa öisin ja pysähtyy päivisin pieniin rajakaupunkeihin. Ulostaa saa vain päivällä, virtsata voi yölläkin tyhjiin vesipulloihin. Matkapuhelin on kielletty, raja-asemilla ja liikennevaloissa täytyy pysyä hiljaa ja pidättää henkeä.

Rekassa on pilkkopimeä ja kuuma. Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen ihmisruumiin, haisevien sukkien ja mausteisten ruokien lemu tekee hengittämisestä tukalaa. Ensimmäinen ja toinen yö sujuvat hyvin. Kolmantena tapahtuu jotakin: yhtäkkiä rekka pysähtyy, tekee U-käännöksen ja lähtee kiitämään paluusuuntaan kuin hullu. Miehet säikähtävät, alkavat lukea rukouksia ja Koraanin jakeita.

Jossain vaiheessa auto pysähtyy, kuljettaja sammuttaa moottorin, pakenee paikalta ja jättää miehet lukittujen ovien taakse.

Ja sitten – mitä?

Kuolemasta pika-aterioita

Hassan Blasimin (s.1973) novellikokoelma Vapaudenaukion mielipuoli (WSOY 2012) sisältää kolmetoista pysäyttävää, ahdistavaa, groteskia, mustaa ja tragikoomista tarinaa, joita yhdistää Irak. Kirjailijan tarinat alkavat sieltä, mihin lyhyet, etäisiksi jäävät uutisjutut loppuvat.

– Media muuttaa viheliäisellä tavalla tositapahtumat ja kuoleman tilastoluvuiksi ja pika-aterioiksi. Ihmiset kuolevat hirvittävin tavoin. Kohtaloiden taustat pitäisi ymmärtää paljon paremmin kuin sillä tasolla kuin tiedotusvälineet nyt niistä kertovat; ymmärtää, missä määrin ja mistä syistä ihmisiä tapetaan mitä julmimmin eri puolilla maailmaa. Todellisuus on kuitenkin nykyaikana kaupallista peliä tiedotusvälineiden ja poliitikkojen käsissä.

Elokuvaohjaaja Blasim tuli Suomeen pakolaisena vuonna 2004. Hän tuli, koska elokuvien tekeminen ja kirjoittaminen oli kotimaassa mahdotonta.

Loppukesästä kiireistä, Tampereen ja Helsingin välillä sukkuloivaa kirjailijaa oli mahdoton yhyttää saman pöydän ääreen. Päädyimme siihen, että lähettäisin hänelle kysymykseni englanniksi. Blasim vastasi arabiaksi työmatkaltaan Brysselistä – ja arabiankielisen pohdinnan Kirjailijalle suomensi Blasimin luottokääntäjä Sampsa Peltonen. Peltonen oli juuri tekemässä viimeisiä korjauksia Blasimin toiseen suomennokseen, lokakuussa ilmestyvään Irakin purkkajeesukseen.

– Hassan on suomalaisen kirjallisuuden kiinnostavimpia ilmiöitä ja vielä laajemmin arabiankielisen nykykirjallisuuden lupaavimpia nimiä.

Kirjailija on tehnyt kansainvälisen läpimurron: rujoja tarinoita on myyty viiteen maahan. Blasim on palkittu ja tunnettu tekijä Britanniassa, jossa Vapaudenaukion mielipuoli julkaistiin neljä vuotta sitten.

Teos on niin vaikuttava lukukokemus, että sille olisi toivonut laajempaa palstatilaa ja keskustelua myös meillä.

Epäonnistumisen haamu

Kun diktaattorin patsas kaatui Bagdadissa, alkoi tv-huoneessa kauhea nahina. Kuusi sudanilaisnuorta riitaantui hirmuhallinnon loppua juhlivan irakilaisryhmän kanssa. Kipinä lähti sudanilaisen Yusufin sanoista:

”Jenkkisotilaat naivat kohta naisianne… Mitä te siinä riemuitsette?”

Italialaiskaupungin maahanmuuttajien vastaanottokeskuksessa asuu kummallinen nuorimies nimeltään Ali al-Basrawi. Mies ei luovu hetkeksikään matkalaukustaan ja hymyilee kuin mielipuoli. Hän haluaa Suomeen, vaikkei kukaan pidä sitä hyvänä ideana. Saksasta saisi helpommin töitä.

Ali on kahdeksanlapsisen perheen kuopus. Yövahtina työskennellyt isä oli väkivaltainen, äiti ”useampien irakilaisäitien tapaan olento, jonka niskaan oli kasaantunut surun, sorron ja julmuuden kaikki kura”. Isä ja veljet pieksivät äitiä minkä ehtivät.

Ali kosti rakkaan äitinsä kärsimykset, todella kosti.

Mitä hän mahtaa kantaa matkalaukussaan?

– Kaikki novellit ovat minulle henkilökohtaisia kokemuksia, oikeaa elämää mielikuvituksen linssin kautta nähtynä. Minun oma elämäni on ollut kovempaa ja kummallisempaa kuin mikään, mitä olen ikinä kirjoittanut. Mutta en valita vaan yritän kirjoittaa siitä, mitä olen elänyt ja siitä, mitä olen kuvitellut eläneeni.

Hassan Blasim pitää novellia omana lajinaan. Lyhyt muoto on ystävällinen ja helppo – jos niin voi sanoa.

– Romaani on matka, jonka tekemiseen pitää varata karttoja, reittisuunnitelma ja aikaa sekä matkalaukku täpötäynnä yksityiskohtia. Novelli puolestaan on seikkailu, laskuvarjohyppy.

Irakin purkkajeesus -kokoelmassa on novelli nimeltään ”Mikset kirjoita kunnon romaania vaan luot aina tällaisen henkilögallerian?” Sanat lausuu salaperäinen, lemmikkihiirtä kuljettava junamatkustaja miehelle, jota hän pitää kirjailijana nimeltä Hassan Blasim.

– Minulla ei ole antaa neuvoa novellien kirjoittamiseen. Olen vuosikausia taistellut kirjoittamisen eteen. Jokaisen uuden tekstin myötä manautuu esiin epäonnistumisen haamu. Jokainen kirjoittaja päätyy löytämään oman kompassinsa. Minulle itselleni tärkeää on, että minussa on tarpeeksi porinaa ennen kuin alan kirjoittaa yhtään mitään, oli tekstilaji sitten lyhyttä tai pitkää. Sisällä pitää kiehua, jotta voisi kirjoittaa tästä mystisestä maailmastamme.

Kielletty Jordaniassa

Harvojen kriitikkoystäviensä kutsuihin hän vastasi unkarilaisen kirjailijan Béla Hamvasin sanoin: ”Ihminen tutustuu maailmaan kotona ja itseensä matkoilla.”

57-vuotias Khalid al-Hamrani ei ole koskaan käynyt kotikaupunkinsa ulkopuolella. Hän on novellisti, joka sijoittaa joka ainoan kirjoittamansa lyhyen tarinan kotitalonsa lähellä olevaan basaariin.

Miehen mielestä on vastenmielistä etsiä koko ajan uusia kokemuksia ja paikkoja saman asian sanomiseksi. ”Tärkeintä on se, että tarkkailee näkemäänsä yhtä hartaasti kuin sellainen joka harkitsee parvekkeella itsemurhaa.”

– Tarjosin kokoelmaani usealle arabikustantamolle, mutta se hylättiin aina. Vihdoin se viime vuonna julkaistiin, mutta vasta sensuurin saksinnan jälkeen. Jordaniassa kokoelma kiellettiin. En tietenkään ole tyytyväinen kustantamoiden kohteluun, ja epäröinkin tarjota Irakin purkkajeesus -kokoelmaa yhteenkään arabikustantamoon.

Blasim nimeää suosikkikirjailijoikseen Raymond Carverin, Jorge Luis Borgesin ja Franz Kafkan. Yksi on kuitenkin ylitse muiden:

– En voi peitellä voimakasta ihastuneisuuttani Italo Calvinoon. Hänen kirjansa olen lukenut useita kertoja. Herra Palomar jätti minuun jäljen vuosikausiksi.

Jutussa mainitut novellit ovat Rekka Berliiniin, Alin matkalaukku ja Tarinabasaari.

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s