Paljain jaloin kuoleman kynnyksellä

Jätä kommentti
Luettua

Tämä kolumni on julkaistu Karjalaisessa. 

Istun sohvan pohjalla ja itken niin holtitonta itkua, että itsekin säikähdän. Niistän, hengitän syvään. Pidän sylissäni romaania, jonka olen juuri lukenut loppuun.

Herrajumala! Milloin viimeksi mikään kirja olisi tehnyt näin fyysisen vaikutuksen?

Oikeudenmukaisessa maailmassa voisin ottaa yhteyttä kirjoittajaan ja kiittää häntä poikkeuksellisesta lukukokemuksesta. Ehkä voisimme käydä dialogia romaanin synnyttämistä tunnoista. Lukija jää kuitenkin täysin yksin.

Paljain jaloin -teoksen (WSOY) kirjoittaja Laura Save kuoli syöpään ennen kirjan ilmestymistä. Kirjoittaessaan omakohtaista tarinaansa hän ei edes osannut arvata, että kustantaja kiinnostuisi siitä saati että se julkaistaisiin. Save oli vain 28-vuotias, kun sairaus vei hänet.

Romaani käynnistyy, kun nuori lääketieteen opiskelija saa puhelun:

– Sinähän olit eilen magneettikuvassa polven kierukkavammaepäilyn vuoksi? Kuvassa näkyy jonkinlainen kasvain. Kuvien perusteella sanoisin, että se vaikuttaa pahanlaatuiselta.

”Tämä on elämäni mustin päivä”, nuori nainen kirjoittaa, eikä päivien väri enää koskaan tule vaalenemaan.

Diagnoosi on lamauttava: osteosarkooma, luusyöpä.

Nuori nainen temmataan kertaheitolla ulos omasta elämästään. Vielä hetki sitten hän oli onnellinen vaimo ja pienen pojan äiti, mutta pian sairauden täyttämässä elämässä ei ole tilaa millekään muulle kuin raskaille hoitojaksoille.

Joka kolmas suomalainen sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa syöpään. Vuosittain syöpään sairastuu noin 29 000 ihmistä, joista puolet paranee. Paljain jaloin saa ymmärtämään, miten rankkoja syöpähoidot ovat. Save kirjoittaa rehellisesti, miten sairaus vaikuttaa  parisuhteeseen. Puoliso uupuu, kun lapsen- ja kodinhoito jää täysin hänen kontolleen.

Paljain jaloin perustuu Saven blogi- ja päiväkirjamerkintöihin ja muistoihin. Se on omakohtainen, mutta omakohtainenkin saa olla fiktiota. Sillä ei ole merkitystä, mikä pitää paikkaansa ja mikä ei.

Ainoastaan sillä on merkitystä, että Save kirjoittaa kuolemanpelon lukijan iholle. Vaikka aikakauslehdet rakastavat reippaita sankaritarinoita, Save muistuttaa, ettei kuolema jalosta.

”En saata käsittää sitä, että kuolen. Minusta ei koskaan tule keski-ikäistä, en luo uraa, en pääse eläkkeelle, en koe vanhuutta, en näe lapseni kasvavan enkä saa olla tukemassa häntä enkä ihanaa puolisoani vaikeina hetkinä enkä pääse iloitsemaan heidän kanssaan hyvistä hetkistä. Ja mikä kauheinta, en saa kokea normaalinpituista elämää ja suhdetta vaimoni kanssa.”

Tuntuu riipaisevalta katsoa Laura Saven hymyilevää valokuvaa kirjan kansilehdessä. Kunpa hän tietäisi, että Helsingin Sanomien lukijat valitsivat hänen romaaninsa sadan parhaan 2000-luvulla ilmestyneen romaanin joukkoon.

Listoilla ja saavutuksilla ei elämässä lopulta kuitenkaan ole mitään merkitystä. Paljain jaloin muistuttaa siitä, mistä ainoastaan kannattaa välittää. Kirjan lukemisen jälkeen tulee tarve halata läheisiään useammin.

Advertisements

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s