”Kynä voittaa kiväärin”

Jätä kommentti
Luettua, Lukufiilis

Teksti on julkaistu Lukufiiliksessä 2/2014:

Kun Taliban kielsi tytöiltä koulunkäynnin, teini-ikäinen Malala Yousafzai nousi vastarintaan. Hän ei vaiennut edes silloin, kun ääriliike yritti surmata hänet. Malalasta on tullut koko maailman tuntema ihmisoikeusaktivisti. Mitä me voisimme oppia hänen tarinastaan?

Nuorikin voi muuttaa maailmaa

Pakistanilainen Malala Yousafzai oli kymmenvuotias, Twilight-kirjoja lukeva tyttö, kun uskonnollinen ääriliike Taliban tuli hänen idylliseen kotikyläänsä. Ilmapiiri alkoi kiristyä.

”Miksi he eivät halua tyttöjen käyvän koulua?” lukemista rakastava Malala kysyi isältään.

”He pelkäävät kynää”, isä vastasi.

BBC etsi koulutyttöä kirjoittamaan urdunkielistä päiväkirjaa elämästään Talibanin alaisuudessa. Malala pyysi isältään lupaa ryhtyä päiväkirjan kirjoittajaksi, vaikka pesti olisikin vaarallinen.

Malala ei voinut kirjoittaa omalla nimellään, vaan hänelle keksittiin salanimi: Gul Makai, joka tarkoittaa ruiskukkaa.

”Aloin ymmärtää, että kynästä tulevat sanat voivat olla voimakkaampia kuin konepistoolit, tankit ja helikopterit. Me aloimme oppia panemaan vastaan. Ja me aloimme oppia, millainen valta puheella on”, Malala kertoo kirjassaan.

Vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi

Malalalla ei ollut pitkä koulumatka ja yleensä hän olisi taittanut matkan kävellen, mutta Talibanien takia tyttöjä oli kehotettu käyttämään bussia. Kohtalokkaana päivänä 9. lokakuuta 2012 Malala istui Toyotan avolava-autossa kahdenkymmenen tytön ja kolmen opettajansa kanssa. Hän oli 15-vuotias.

Yhtäkkiä auto pysähtyi odottamatta.

Auton takaosaan astui yliopisto-opiskelijan näköinen mies, joka tiukkasi:

”Kuka on Malala?”

Mies ampui kolme laukausta.

Ensimmäinen meni läpi Malalan vasemmasta silmäkuopasta ja upposi hänen vasempaan olkapäähänsä. Muut luodit osuivat vieressä istuviin tyttöihin.

Vakavasti loukkaantunut Malala lennätettiin hoidettavaksi Birminghamiin, Britanniaan. Viikko ampumisen jälkeen hän tuli tajuihinsa, ja kuukausien mittainen toipuminen saattoi alkaa. Hänen selviytymisensä oli ihme.

Opiskeleminen on etuoikeus

Malalasta tuli hetkessä uutinen kaikkialla maailmassa. Ministerit, diplomaatit ja poliitikot jonottivat hänen puheilleen. Sairaalaan lähetettiin yli 8000 korttia, joissa toivotettiin pikaista paranemista. Beyoncé kirjoitti hänelle kortin, Madonna omisti hänelle laulun.

”Ihmiset rukoilivat Jumalaa säästämään minut, ja minut säästettiin tietystä syystä – jotta käyttäisin elämäni muiden ihmisten auttamiseen”, Malala kertoo.

Myöhemmin hän pääsi takaisin kouluun – ei rakkaaseen kotikyläänsä, vaan Englantiin. Maailmassa noin 65 miljoonaa peruskouluikäistä tyttöä ei pääse kouluun. Malalasta on tullut heidän puolestapuhujansa, jonka ääntä kuunnellaan kaikkialla.

”Unelmani on koulutus maailman jokaiselle pojalle ja tytölle. Oikeuteni on istahtaa tuoliin ja lukea kirjojani kaikkien ystävieni kanssa koulussa. Toiveeni on nähdä joka ainoan ihmisen kasvoilla hymy.”

Lue Malalan koko tarina kirjasta Malala Yousafzai ja Christina Lamb: Minä olen Malala – koulutyttö jonka Taliban yritti vaientaa. Tammi 2013. Suomentanut Jaana Iso-Markku.

 

Advertisements

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s