Kun runo muutti elämäni (ja tarkoitan sitä)

Jätä kommentti
Kolumnit, Luettua

Tämä kolumni on julkaistu Kalevassa:

Uskallan väittää, että suurin osa meistä lukee liian vähän runoja.

Minullakin on usein aikomus lukea enemmän runoja, mutta kirjastossa haahuilenkin aivan muualla kuin runohyllyjen kohdalla.

On minulla suosikkirunoilijoita. Arto Lapin tekstejä lukiessa tuntuu kuin joisi ystävän kanssa teetä. Eeva Tikan kokoelma Enkeli astuu virtaan on kulkenut mukanani teinitytöstä saakka. Wislawa Szymborskasta haltioidun aina uudelleen. Japanilaista tankaa ja haikua en voi vastustaa.

Runo uudistaa kieltämme proosaa uskaliaammin ja ennakkoluulottomammin. Runo uskaltaa juosta täysillä ja hypätä rotkoon, kun proosa jää vain kurkistelemaan jyrkänteen reunalle. Runous ei ole aina helppoa, mutta sille on tilaa maailmassa, jossa leivätkin viipaloidaan valmiiksi.

Vuosi sitten luin poikkeuksellisen vaikuttavan runokokoelman, nimittäin Eeva Kilven viimeisimmän (2012), Kuolinsiivouksen. Päiväkirjamuotoisessa teoksessa runoilija havainnoi elämää tammikuusta joulukuuhun, mutta yhden vuoden sijaan merkintöjä on kertynyt melkein 30 vuoden ajalta. Teoksen rakenne on jokaiselle päiväkirjaa kirjoittavalle uskomattoman inspiroiva, mutta Kilvellä on taito kirjoittaa lauseita, aforismeja, joista kaikuu syvä elämänviisaus.

Kuolinsiivous aiheutti minussa reaktion, jollaista mikään muu teos ei ole koskaan onnistunut saamaan aikaan.

Kohtaaminen Eeva Kilven kanssa. Kuva: Tomi Kontio.

Kirjan luettuani vein kannettavan tietokoneen keittiön pöydälle, käärin hihat ja ryhdyin kirjoittamaan.

Kirjoitin ja kirjoitin, tunti- ja päiväkausia, ajantajuni ja nälän tunteen täysin kadottaen – siis minä, joka yleensä kirjoittaa miltei toimistoaikataulujen mukaan! Oivalsin, että tätä voi kirjoittaminen olla kaikkein intensiivisimmillään. Jossakin vaiheessa soitin puolisolleni, että nyt näyttää siltä, ettei minusta ole ruokakaupassa kävijäksi moneen päivään.

”On kirjoitettava vain silloin kun on valmis panemaan itsensä alttiiksi”, Kilpi kirjoittaa.

Hän kirjoittaa paljon muutakin, joka on pakko jäljentää omaan muistikirjaan.

Jokin tulppa aukesi, ja kirjoitin ensimmäisen version romaanista, joka syksyllä julkaistaan nuorten aikuisten romaanina nimeltä Läpi yön.

Tapasin Eeva Kilven vastikään haastatellessani häntä Kirjailija-lehteen. Oli etuoikeus saada kertoa hänelle kasvotusten tämä tarina.

 

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s