Atlantic Cityn yössä

Jätä kommentti
Kolumnit, Matkalla

Tämä kolumni on julkaistu Karjalaisessa. 

”Onpa kaunis täysikuu!”

Säpsähdän hereille. Bussissa viereeni on istahtanut mies, jonka kasvoja en erota. Ystäväni nukkuu edessäni olevalla penkillä. Autoa ajaa tatuoitu, karskin ex-jengiläisen näköinen kaljupää. Olen matkustanut yhtä soittoa vuorokauden, enkä jaksaisi ryhtyä smalltalkiin.

Täysikuu kuitenkin lumoaa.

”On se kaunis.”

Olen matkalla New Yorkista Atlantic Cityyn. Ystäväni rakastaa kieltolain ajan Amerikkaan, 1920-luvun Atlantic Cityyn sijoittuvaa Boardwalk Empire -tv-sarjaa, joten hän haluaa näyttää minulle puisen rantakadun ja sen Atlantin, jonka rannalle salakuljettajien veneet aikanaan ankkuroitiin. Ja kyllähän minäkin Nucky Thompsonin ja Margaret Schroederin tunnen.

”Oletko menossa pelaamaan?” mies kysyy.

”En sentään. Kevätlomalle.”

Vierustoverini on eläkeläinen New Jerseystä, valokuvaaja (häitä ja perhepotretteja) ja menossa huvittelemaan Atlantic Cityn kasinoihin. Hän palaisi kotiinsa vielä yöbussilla.

Mies varoittaa minua öisen kaupungin vaaroista, mutta kerron, että pitkän matkan jälkeen tarkoitukseni on etsiä hotelli ja punkka, eikä hakeutua pimeisiin kaupunginosiin. Mies kertoo myös, että viime kerralla taitava taskuvaras – viehättävä nainen, kuinkas muuten – onnistui anastamaan hänen taskustaan muutaman sadan dollarin suuruisen pelimerkin.

Puolentoista tunnin ajon jälkeen Atlantic City ilmoittaa itsestään kirkkailla, välkkyvillä valoilla.

”Oletko käynyt Las Vegasissa? Siellä kaikki on suurempaa ja värikkäämpää. Atlantic City on Las Vegas pienoiskoossa.”

Bussimme pysähtyy Bally’s-nimiseen kasinoon. Toivotan matkakumppanilleni pelionnea.

Kuljemme Ruotsin-laivan kokoisen, kokolattiamatoilla vuoratun kasinon läpi sille kuuluisalle puiselle rantakadulle, jota pitkin vedämme matkalaukkujamme kohti Tropicana-hotellia. Pysähdymme 18-kerroksisen, punatiilisen Ritz-Carlton -hotellin kohdalla. Aikanaan televisiosarjan Nucky Thompsonin esikuva, Enoch ”Nucky” Johnson, valjasti hotellin kahdeksannen kerroksen asumiskäyttöönsä. Mies pidätettiin veronkierrosta vuonna 1941. Hotellissa yöpyivät myös gangsterit Al Capone ja Lucky Luciano.

Hotellimme – niin kuin kaikki rantakadun hotellit – on niin järjettömän iso, että etsimme länsisiipeä kartan kanssa.

Kasinohotellit eivät nuku. Valot ovat päällä aamusta iltaan, musiikki soi, pelikoneet käyvät. Pääsiäinen ei näy vilkkuvassa maailmassa. Alkoholi on ilmaista, nousuhumala kun innostaa pelaamaan. Tv-ruuduissa kerrotaan, mistä puhelinnumeroista peliriippuvaiset voivat saada apua.

Pelikoneiden edessä istuu harvinaisen paljon 80-90-vuotiaita mummoja, jotka vääntelevät vipuja ammattilaisten elkein, hullunkiilto silmissään, tupakka ryppyisillä huulillaan.

Pitkäperjantaina tapaamme hississä aggressiivisen isoäidin, joka on raivokohtauksen partaalla: hän ei ole saanut pelilisenssiä. Hotellihuoneeseemme kuuluu, kun seinän takana vanha pariskunta riitelee – rahasta.

Eräs huteran näköinen mies vetää tippapulloa pelikoneiden välissä.

Mietin, mikä hänen tarinansa mahtaa olla.

Voisiko yksi voitto vielä muuttaa hänen elämänsä?

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s